Me olemme täysin omavaraisia munien suhteen. Kanalassa on reilun vuoden kotkottaneet maatiaskanat jotka ovat Tyrnäväläistä kantaa. Pitsipunttien kanssa olemme Mtt:n maatiaskanojen säilystysohjelmassa ja näin ollen velvollisia valistamaan muita ja kasvattaamaan rotupuhtaita kanoja ja kukkoja.
Parvemme käsittää tällä hetkellä hieman alle parikymmentä kanaa munivista ihan pieniin asti. Kukkoja asustaa kanalassa ja tallissa enää kuusi,tosin siinäkin on vielä muutama liikaa.
Olen täysin maatiaskanojen vallassa kun väritys on kaiken kirjavaa, luonnetta on jokaisella ja muutenkin todella sympaattisia otuksia.
Tosin kanamaniasta voi poiketa ja tallin kulmilla asuu myös ankkarouvat Amalia, Iiris ja Anna. Maskuliinisuutta parveen tuo Niilo ja Iiro. Lisäksi supermunijat eli viiriäiset valtaa tilaa tallissa.
Koska hautomalla kukkoja syntyy yleensä kanoissa liikaa on niiden elämä lyhyt mutta onellinen ja osoite on padassa jos ei jalostukseen valita. Eettisesti tuotettua kukonpoikaa voi syödä hyvillä mielin.
Munista sitten valmistuukin ihanat leivonnaiset, majoneesit ja ihan vain leivänpäälle keitetyt siivut. Nytkin jäätelökoneessa huriseee raakamaidosta, munista ja banaanista tehty massa josta saamme illalla vielä nauttia:)
Taas keväämmällä kannattaa kysellä tipuja/nuorikoita mikäli kiinnostus heräsi ja haluat kasvattaa lähiruokaa:)
Perheemme rakkain lintu on jalostuksen irvikuva,but-rotuinen kalkkuna. Herra Huu on onneksi pysynyt terveenä ja viettää meillä aikaa niin kauan kuin se on jalostuksen suomissa puitteissa mahdollista.
Sonja
